"Wherever people played polo and were rich together."

Kävin eilen nauttimassa kevään ihka ensimmäisen jäätelötötterön ystävän kanssa! Aurinkoa, ihmisiä kevättakeissa ja korkokengissä, jätski kädessä, ystävä vieressä ja raitamekko päällä - ei vaan voinut olla pahalla tuulella!

Mekko: Dorothy Perkins / neule: Mango

Tänään näyttää aurinko paistavan ihan samaan malliin, joten taidan siirtyä ulos lukemaan tenttikirjoja. Tänä aamuna tosin aamiaisen kanssa tuli tavailtua jotain ihan muuta kuin opiskelujuttuja:

...nimittäin F. Scott Fitzgeraldin The Great Gatsbya! Ainoa ostokseni Stokkan hulluilta päiviltä :D Loistava kirja, suosittelen lämpimästi! Mutta tosiaan, nyt niiden tieteellisempien tekstien pariin :)

Translation: Yesterday it was finally a spring day in here! We went to have some ice cream outside with my friend, and it amazes me how happy it all made me - ice cream, sunshine, a friend, people in their spring jackets and heeled shoes. I was wearing a striped dress (from Dorothy Perkins), which made the day feel even more like spring. Today I have to study, but while eating breakfast I read this wonderful book, The Great Gatsby by F. Scott Fitzgerald. Highly recommended! Have a wonderful day :)

Tervetuloa, 2012!

Olen hyvin tietoinen, että sanonta "uusi vuosi, uudet kujeet" on todella passé ja erittäin förbi, mutta sallittakoon se nyt ihan siksi, että on mukavaa ajatella uuden vuoden tuovan mukanaan jotain uutta ja iloista! Sitä nimittäin ainakin itse tarvitsisin. :)

Loma on itsellä sujunut varsin mukavissa merkeissä, en nimittäin ehtinyt koneen eteen lähes viikkoon! Kuulostaa nykyihmisen korvaan jo melkein hurjalta, mutta loppujen lopuksi tauko toimi varsinaisena hermolomana. :) Sitä ehti loppujen lopuksi tehdä vaikka mitä - en ollut edes tajunnut koneella istumisen vievän niin paljon ajastani! Tartuin pitkän tauon jälkeen omalla ajallani kirjaan ja luin Kjell Westön romaanin Missä kuljimme kerran (toivottavasti joku muukin on seurannut sen tv-sarjaversiota FST:ltä, todella hyvä!), näin pitkästä aikaa myös "eteläisiä ystäviäni" ja kierrätin vierasta Helsingissä.
Onneksi päätettiin myös kipaista Kiasmaan 1.1.2012, koska siellä itse entinen museon johtaja Tuula Arkio piti yleisölle opastetun kierroksen Kiasman historiaan, arkkitehtuuriin ja henkilökunnan tiloihin. Todella ainutlaatuinen tilaisuus ja mieleenjäävä kokemus! :) (Kaiken lisäksi sisäänpääsy ja kierros olivat täysin ilmaisia, ja paikan päällä tarjoiltiin museovieraille kahvia ja suklaata. :P Rakastan tällaisia tapahtumia!)

Vielä yksi aikaa vienyt asia: Vagabond-peli! Superhauska :)

Kaikille oikein huippua vuotta 2012! Mulla on sellainen olo että tästä tulee hyvä vuosi! :)

Translation: Hi there again! I had a true holiday: didn't use my computer in almost one week! :) I've never actually thought how much time I spend in front of it, but now I had time to finally read a book (which was not Harry Potter! In fact it was Där vi en gång gått by Kjell Westö and it was absolutely fantastic), meet my friends in Southern Finland, visit museums in Helsinki with a guest and also play board games, like Vagabond. :) I wish everyone a great, great new year 2012! I have a feeling this is going to be a very good year!

"Every girl is a princess."

Törmäsin vähän aikaa sitten Youtubessa yllä olevaan biisiin, joka palautti mieleen aika monta muistoa lapsuuden lempikirjoistani. Olin just sellainen pikkulikka, joka istui nenä kiinni kirjassa vaikka päiväkausia, ja luki vielä yömyöhään peiton alla taskulampun valossa (ettei äiti olisi käskenyt taas nukkumaan). Hassua, miten osa silloisista lempikirjoistani oli jo ehtinyt unohtua, mutta nyt ne taas palasivat mieleen!

Luin tietenkin Viisikoita, mutta jostain syystä ne eivät iskeneet ihan yhtä lujaa kuin se Blytonin Salaisuuksien sarja - tiedättehän, ne kirjat "Salaisuuksien saari", "Salaisuuksien laiva" ja mitä niitä nyt oli. Montgomeryn kirjoista pidin paljon myös, tosin Anna-sarja lähinnä ärsytti, en pitänyt päähenkilöstä yhtään; enemmän samaistuinkin Pieneen runotyttöön. :) Ja Jane Victoria -kirjat ja Sara Stanleyn tarinat upposivat Montgomeryn tuotannosta myöskin!

F.H. Burnettin Salainen puutarha oli sellainen teos, joka tuli luettua moneen kertaan. Olen ihan maalta kotoisin, ja monesti toivoin löytäväni kaikkia salattuja paikkoja ulkona leikkiessäni, kuten juuri jonkun lukitun puutarhan tai vastaavaa. :P Ja yli kaiken rakastin saman kirjailijan teosta Pikku prinsessa, jonka luin varmaan parikymmentä kertaa aikoinaan, ja päädyttiinkin katsomaan filmatisointiversio siitä (vuodelta 1995) tällä viikolla erään ystäväni kanssa. Sceenshotit on napattu weheartit.comista.

Leffaversiossa oli paljon hyvää, mutta jotenkin jäi harmittamaan tuo yltiöonnellinen loppu - ehkä niissä varhaisemmissa filmatisoinneissa on pitäydytty siinä kirjan loppuratkaisussa? Joka tapauksessa, suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille tyttöaikaa nostalgisoiville! :)

Ps. Inhosin Pikku naisia, ja mietin vieläkin miksi.

Translation: I found Pogo's song from Youtube, and it reminded me of my favorite books from the time I was little. I used to read a lot and everywhere! I loved Blyton's books, Montgmery's Emily of New Moon, Jane of Lantern Hill and The Story Girl, Burnett's Secret Garden, and, above all, A Little Princess. I saw the film version of it with my friend this week, and although I prefer the ending of the book, I still loved it. :) 


By the way, I hated Anne of the Green Gables and Little women, still not sure why. :D

Pientä ja pinkkiä

Jotain muutakin tarttui Edinburghista mukaan kuin tuo edellisessä postauksessa nähty vaatekappale! Käväistiin Edinburghin linnassa erittäin sateisena aamupäivänä, ja pysyteltiin sisätiloissa niin paljon kuin pystyttiin. Siinä tuli samalla siis tsekattua myös museokauppa. :) Ja hyllyssähän se nökötti: pieni pinkki aforismikirjanen. "Good advice for hard times", väittää takakansi, mutta kyllä se näihin hyviinkin aikoihin sopii!

Ilmiö nimeltä Harry Potter

Muistan kristallinkirkkaasti erään monen vuoden takaisen kesäisen päivän. Olin yksitoistavuotias. Äitini oli käynyt paikkakuntamme pienessä kirjastossa, ja kuten niin monesti aikaisemminkin, toi minullekin kasan mielenkiintoisia opuksia. Päällimmäisenä pinossa oli sinikantinen kirja, jonka kannessa olevilla hahmoilla oli hassusti piirretyt nenät. Äitini kertoi, että Saksassa asuvat serkkuni olivat suositelleet juuri tätä kirjaa - jopa aikuiset kuulemma lukivat tätä matkatessaan metrolla töihin. Ajattelin, että outoja ovat siellä Saksanmaalla, mutta tartuin kirjaan kuitenkin. Loppu onkin historiaa.

En ole koskaan ollut fantasiakirjallisuuden ylin ystävä, eivätkä suuret massailmiöt sinänsä iske minuun. Olenkin monesti ihmetellyt, miksi juuri Harry Potterit ovat itseni - sekä niin monen muun - kohdalla poikkeus tähän. Osa kunniasta kuuluu loistavalle kielelle - sekä alkuperäisversiolle että suomennokselle. Mutta mikä muu saa minut lukemaan jokaisen kirjasarjan osan yli kahteenkymmeneen kertaan (voi kyllä)? Onko se Harryn kertakaikkinen tavallisuus? Vai se fakta, että luultavasti jokainen lapsi on joskus toivonut ja kuvitellut löytävänsä jonkin täysin erilaisen maailman? Vai kertomuksen detaljien uskomaton runsaus? Mahdotonta määritellä.

Koska muistan kirjat lähes sanasta sanaan ulkoa, ne ovat todellakin erittäin lähellä sydäntäni. Eivät niin, että pukeutuisin rohkelikoksi ja huitoisin oksanpätkällä ilmaa koulun käytävillä, vaan lähinnä niin, että ne ovat aika erottamaton osa elämääni yhdennestätoista ikävuodesta lähtien. Kun ensimmäisen ihastuksen kanssa tuli ongelmia, oli ihana uppoutua Tylypahkan tapahtumiin koko yöksi. Kun muutin ensimmäiseen omaan asuntooni, luin ensimmäisenä iltana uudessa sängyssäni, kuinka Harry nappasi lohikäärmeenmunan luudanvarrellaan lentäen. Valmistauduin englannin yo-kirjoituksiin englanninkieliset Potterit läpi kahlaten. Kun muutin Pariisiin, luin kirjasarjan ranskaksi.

Luulen, että koska nimenomaan kirjat ovat itselleni niin tärkeitä, en ole koskaan tykästynyt elokuvaversioihin - päinvastoin, ne herättivät (ja joskus edelleenkin) lähinnä inhoa. "Miksi tuota ja tuota juonikuviota piti muuttaa? Eikä Hermionen noin pitänyt sanoa!" ja niin edelleen. Olenkin suhtautunut kirjoihin sekä elokuviin täysin omina ilmiöinään.
Kaikesta huolimatta se uusin versio täytynee käydä tarkistamassa... :)

Kesälukemista

Joillakin ihmisillä on kesäkissoja, mulla on kesäkirjoja. :P Häkellyttävää, miten kesä saa tarttumaan ihan erilaisiin kirjoihin kuin mitä talvella tulee luettua! Oman opiskelualani vuoksi luen ihan kursseja varten valtavat läjät klassikoita, joten kesälukemiselta vaadin vähän eri meininkiä. Tämä ei toki tarkoita klassikoiden poissulkemista. :)

Tässä muutama mun kesälemppari!

Mulla on aina ollut sydämessä heikko kohta sukusaagoille, ja siihen kategoriaan putoaa mukavasti mm. Forsytein taru. Ihan mahtavaa sukuriitojen ja rakkauksien selvittelyä! Tässä tarussa on sitä jotain.

Tämä toinen luottokirjani on peräisin yläasteajoiltani, jolloin rakastin entisaikojen vahvoista naisista kertovia romaaneja. :) Ikolan Ylämaa-sarja iski aikoinaan tosi lujaa, ja sarjan keskimmäinen jäi lopulta vakkarihyllyyn. Nuorten tyttöjen rakkaustarina -skeneä, mutta ihanan nostalginen. :D

Viimeisenä, muttei lainkaan vähäisimpänä: Kinsellan Himoshoppaajat. Käsittämättömän hauskoja! Olin ihan älyttömän pettynyt siihen näiden pohjalta tehtyyn leffaan, se ei ollenkaan tavoittanut Beckyn olemusta... :S Onneksi näihin kirjoihin voi aina palata!

Now Playing: Stevie Wonder - Uptight (Everything's Alright)

Waste Land

La la la tuo Shakespeare-iskelmä -
se on niin elegantti
ja intelligentti

"Mitä minä nyt teen? Mitä minä teen?
Minä juoksen ulos tällaisena ja kävelen kadulla
näin, tukka auki. Mitä me teemme huomenna?
Mitä me teemme koskaan?"
                              Lämmintä vettä kymmeneltä.

Ja jos sataa, katettu auto kello neljä.
Ja me pelaamme erän shakkia,
painaen luomettomia silmiämme ja odottaen ovelle koputettavan.

-T. S. Eliot: Autio maa (II Erä shakkia). Suom. Lauri Viljanen.

What to read - top 5

Multa kysytään suhteellisen usein, että mitä kirjoja suosittelisin luettavaksi - olenhan tavallaan alalla. Kirjojen suositteleminen toisille on todella hankalaa; pitäisi ottaa huomioon toisen lukuhistoria ja kirjamieltymykset. Päätin silti koota tähän pienen paketin omista suosikeistani - ja jätin pois ne kaikkien jo tietämät Potterit, TSH:t ja Austenit. ;)

1. Mika Waltari - Sinuhe egyptiläinen

Erittäin mukaansatempaava, Sinuhen elämäntarina ei vanhene koskaan. Pidän todella paljon tällaisista odysseioista ja seikkailukertomuksista, joissa seurataan yhtä tai useampaa henkilöä pidemmän ajan. Ja eksotiikka vetoaa joka kerta! :)

2. Gabriel Garcia Marquez - Sadan vuoden yksinäisyys
Perusvastaukseni "lempikirjasi" -kysymykseen.  Rakastamaani sukusaagaa eksoottisessa ympäristössä, Etelä-Amerikassa. Ja ehkä hienointa kerrontaa ikinä.

3. Khaled Hosseini - Leijapoika
Oletteko koskaan miettineet, millainen kaupunki Kabul mahtoi ennen olla? Hosseini maalaa niin upeasti kyseisen kaupungin silmien eteen, että selkäpiitä karmii. Varoitus: tämä kirja itkettää.

4. Salman Rushdie - Saatanalliset säkeet
Millainen kirja sai ajatollah Khomeinin raivon partaalle? Herjataanko tässä profeetta Muhammedia vai ketä vai eikö ketään? Vaikealukuinen teos ja vielä vaikeampi tulkita, mutta sitäkin palkitsevampi.

5. Umberto Eco - Ruusun nimi
Toinen tyylilaji, joka on sydäntäni lähellä, on salapoliisitarina.  Ruusun nimen voi lukea dekkarina tai keskiajan kirkkohistoriasta kertovana romaanina tai jonain ihan muuna, mutta jännittävä se on silti.

Jokereina heitän vielä soppaan seuraavat vinkit:

Jos on aikaa ja halua lukea pitkä kirja(sarja):

 M. M. Kaye - Kaukaiset paviljongit (prinsessatarina Intiasta)
Jostein Gaarder - Sofian maailma (ei filosofiakammoisille)
John Galsworthy - Forsytein taru (englantilaista sukudraamaa, highly recommended my dear)

 Jos toivoo kirjalta ensisijaisesti viihdyttävyyttä:

Sophie Kinsella - Himoshoppaaja-sarja (nauran ääneen näitä lukiessani, hykerryttäviä)

Jos todella tahdot kiusata itseäsi:

Umberto Eco - Foucaultin heiluri (Yksi lause, seitsemän sanaa, kuutta niistä en ymmärrä. Lukeminen sivistyssanakirjan kanssa ei kuulu lempiharrastuksiini, ja Heiluri yrittää venyä juoneltaankin aivan liian laajalle.)

Kirjavinkkaajaa ei ammuta! :)