Pilvilinnoja

Iltalenkki alkaa olla mulle jo välttämättömyys. Samalla kun kävelee tai juoksee tuntuu, että aivotkin alkavat toimia. :) Jos joku olisi sanonut mulle kolmekin vuotta sitten, että tulen olemaan riippuvainen lenkkeilystä, olisin nauranut päin toteajan naamaa. Ja räkäisesti.

Mutta niin se vaan on - tänäänkin hyvin väsyneen, hikisen ja lähes pieleen menneen päivän pelasti pitkä lenkki, jonka aikana soi kuulokkeista Miles Davis. Rannassa juostessa voi ihastella upeaa auringonlaskua ja värjätyn hattaran värisiä pilviä - mikä muu rauhoittaa mieltä puoliksikaan niin hyvin?

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, että olen vähän sellainen pikkuasia-hörhö. Tarkoitan siis, että jotkut ihan arkipäiväiset pikkuasiat voivat kohottaa mielialaa ihan älyttömästi. Yksi tällainen seikka ovat pilvet.

Etenkin auringonlaskun ja -nousun aikaan pilvet värjäytyvät niin hienoiksi, että jos joku maalaisi niiden näköisen taulun, kaikki sanoisivat, ettei se ole realistinen. Omalla kohdalla pilviin liittyy se mahtava fiilis, kun matkustaessa katselee niitä lentokoneen ikkunasta ja tuntuu siltä, että voisi vain avata ikkunan ja hypätä siihen pehmeään massaan.

Tykkäänkin ihan tosissani matkustaa lentokoneella - onhan siinä aina se pieni jännitysmomentti, että pysyykö tää nyt ilmassa ja mitäjos, mutta kun antautuu sen jännän fiiliksen valtaan - että nyt ollaan jossain ihan toisessa todellisuudessa - pelot häviää.

(Tälle hörhöilypostaukselle on syy: neuvoin ystävää lentojenbuukkausasioissa ja kaukokaipuu iski just ennen lenkkiä. :D Äh, nyt on pää niin sekaisin uupumuksesta että taidan vaan painua pehkuihin. Yöt!)

Now Playing: Erik Satie - Gymnopedie 1

kuvat weheartit.com