Valokeilassa

The last sunny days, here I come! Jostain syystä kissani osaa ottaa nämä lomapäivät vähän rennommin kuin allekirjoittanut... Vaan on se niin söpö. Sääli, etten voi kuljettaa sitä mukanani pohjoiseen, kun opinnot siinä viikon päästä taas alkaa.

...Mistä pääsemmekin lempisanaani: ahdistaa. En millään tahtoisi lähteä taas sinne kauas perheestä ja kaikista niin huipuista ihmisistä. Toisaalta, ehkä meidän pieneen posseemme saadaan taas uusien fuksien myötä vähän vipinää; täytyy toivoa, että sieltä löytyy pari muutakin yllytyshullua.:D Siinä mielessä ehkä vähän jopa harmittaa, etten ole siellä jo tällä viikolla. :)

Vaan kenpä jaksaisi aina murehtia, siksi olen innoissani menossa huomenna kampaajalle! En vaan keksi, mitä oikein haluaisin (tuttu tilanne sinänsä)... Pari vuotta takaperin, kun päässä olevat suortuvat olivat vielä lyhyitä, tulin kampaajalta joka kerta erinäköisenä. Uusi väri tai malli jne. Siinä mielessä pitkät ovat jotenkin tooooosi tylsät. Väristä luulen kyllä, että pysyn tummana, tää kesän aikana haalistunut look ei oikein pue.:D Ja etuhiukset tahdon takaisin, sîl-vous-plait!

Kukallinen bolero mummolta saatu (aitoa 60-lukua!), toppi JC ja hame Seppälästä.

Aijai, oon tykästynyt Topshopin käsilaukkuihin! Ihania viuhkan mallisia nahkalaukkuja. Sain selvästi trauman siitä Accessorizen ihanuudesta, jota en hankkinut...

Peace&love, täällä leffahoureinen minä. En suosittele elokuvaa Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta, allekirjoittanut sai siitä koko päivän kestäneen kooman.