Team sporty

 Yksi kesän ja syksynkin trendeistä, sporttisuus, ei ehkä ole helpoimmin yhdisteltävissä omaan tyyliini. En ollut siitä millään tavoin kiinnostunutkaan (lippikset ja verkkarit - vain metsässä samoiluun, kiitos). Kunnes! Ystävä raportoi nähneensä Vero Modassa ihanan mekon, jossa oli hieman 1920-lukulaista tenniksenpeluu-meininkiä. Kuulosti niin oudolta, että vaate piti käydä tsekkaamassa. Ja olihan siinä jotain todella kiehtovaa, viidenkympin hintalappu tuntui kuitenkin turhan suolaiselta.

Mutta sitten tulivat alennusmyynnit, ja -50% -tarra. :) (Sanoinhan, että tänä vuonna olen tehnyt melkein liikaakin hyviä alelöytöjä!)

Tänä kesänä on tullut muutenkin mietittyä omaa suhdettaan liikuntaan, varmaankin myös sitä kautta, että muutamalla suositulla muotibloggaajalla on omat liikuntabloginsa ja että treenimääriä raportoidaan usein  myös oman blogin puolella noin muutenkin. Olen aina ollut enemmänkin se runotyttö ja hikari, ja lähes poikkeuksetta inhonnut koulun liikuntatunteja. Muutos tässä tapahtui oikeastaan vasta neljä vuotta sitten yliopistossa. Ei ollut sitä kamalaa, jokaviikkoista pakkoa, mutta yliopistoliikunnan kurssien edullisuus houkutti kokeilemaan vähän kaikkea. Sai mennä mille tunnille halusi, eikä ketään kiinnostanut, kuinka hyvä tai huono olit, vaan tarkoitus oli että kaikilla olisi mukavaa. Pian jäin koukkuun myös lenkkeilyyn, ja nykyään tuntuu jo, että pää hajoaa, jos ei pääse liikkumaan vähintään kolmesti viikossa. Muutos on siis valtava!

Translation: I wasn't exactly thrilled with the fact that one of the trends this summer/fall is sporty. Anyway, when I found this dress from Vero Moda's sales, the first thing it reminded me of was a tennis player from the 1920s. Not a bad picture, if you ask me! :) Today I tried to dress it more autumn-y for work with a blue cardigan.