Jälleen on Tapahtumien yö koettu, tosin suurin osa siitä meni erääseen ihanaan jälleennäkemiseen ja tuttuihin törmäilyyn... Mutta sen voin ainakin todeta, ettei fakiiritemput ole mun juttu. En ollut koskaan tajunnutkaan, miten makaaberilta miekkojen nieleminen todellisuudessa näyttää.
Perjantai meni mukavasti maleksiessa ympäri Tamperetta ja mm. Verkarannassa makoillessa. Ollaan taidettu kehittää viimeksimainitusta ihan oma taiteenlajinsa.
Päälle pääsi ihan uusi Asoksen kukkaleninkini, jonka omistan nyt sitten sekä vaaleana ja pitkänä että tummansinisenä ja lyhyenä.:) Turhamaisuuden huippu, sanoisin. Tuo kaulakoruni on taas oma versioni Carrie-korusta; siinä on arabiaksi mun nimi. Oon muodostanut tohon koruun tosi erikoisen tunnesiteen, se oli aika kauan kadoksissa yhdessä vaiheessa, mutta nyt tuntuu kuin olisi saanut kauan kaivatun ystävän takaisin. Tai sitten sekoitan tunteen Hertan paluuseen...:)
Mekko Asos, baskeri H&M, kaulakoru Marokosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti