¤%#*&!!

Äääää!!! Yritin leipoa töihin jotain kivaa, koska se nyt on sitten mun tämän kesän viimeinen päiväni tuolla. Sofi teki eiliseksi aivan huippua marenkikakkua, oikeaa konditoria-tason luomusta, joten rima oli tosi korkealla... Haastetta asetti sekin, että systeemin pitää olla täysin gluteeniton ja laktoositon.

Päätin siis vääntää unelmatortun, suht helppoa.

Tai niin mä oikeasti luulin...

En uskaltanut pistää uunia ihan niin koville lukemille kuin ohjeeseen oli merkitty, koska päätin ajan säästämiseksi paistaa tortun kiertoilmalla. Ja kuinkas kävikään; pohja jäi raa'aksi, enkä tajunnut sitä. Täytteet päälle vaan. Totuus paljastui siinä vaiheessa, kun aloin rullata kakkua kasaan: puolet pohjasta jäi kiinni leivinpaperiin ja lopputulos näyttää lähinnä kissan oksennukselta. Joo, varmaan ihan hyvää, mutta raivostuttavaa viedä mitään noin rumannäköistä sellaisten esteetikkojen tuomittavaksi, joita meillä on työpaikan taukohuone täynnä. :(

Lisäksi lupaan nyt pyhästi, että en enää syö itseäni näin järkyttävään ähkyyn. Leipoessa kun on pakko aina kaapia kaikki mahdolliset kulhot... Yörgh.

Kuvan paita on muuten Zarasta. Se oli ehkä ainoa kiva juttu tänään. Loppuun vielä kuva siitä, mitä tapahtuu, kun missään ei ole enää tilaa vesimelonille.