3/07/2012

Mitä pukeutumiseni kertoo minusta

Tänään vaihteeksi avautumista! Kuvituksena pohdintaa kahden asun välillä: tiedossa ovat kaverin synttäripippalot teemalla punainen ja valkoinen, joten tässä omat tulkintani aiheesta. ;)

Ykkösasu: t-paita H&M / neule Mango / hame Zara

Joskus saan ihmettelyjä siitä, miksi pukeudun aina niin feminiinisesti. Parhaimmillaan ihmettelijät ovat kyseenalaistaneet jopa älykkyyteni - täytyyhän minun olla naiivi ja lapsellinen, jos pukeudun kuin pikkutyttö. Naisellisen vartalon korostaminen nähdään paheksuttavana. Näiden palautteiden kohdalla oikeasti ihmettelen, miten pukeutumisen ja ulkonäön perusteella tehdään edelleen pitkälle vieviä johtopäätöksiä. Ja kyllä, on totta että pukeutumisemme kertoo jotain meistä itsestämme, mutta tuskin tulkintoja voi kovin pitkälle henkilön psyykeen vetää. Tässä tapauksessa oma pukeutumiseni viestii siitä, että minä pidän vyötäröä korostavasta silhuetista, korkokengistä ja kiharoista. Ei sen kummempaa.

Kakkosasu: mekko Dorothy Perkins / kaulus Strumpet

Estetiikka on estetiikkaa, eikä oma pukeutumiseni kerro arvoistani tai älykkyysosamäärästäni. Röyhelöpaita tai hiuspanta ei vihjaa, etten haluaisi tulla kohdelluksi aikuisena. Vaikka pidän 50-luvun naisten pukeutumisesta, en haikaile kyseiselle vuosikymmenelle tai kotiäidiksi (kotiäitejä lainkaan väheksymättä), saati ihaile sen aikaisia miehen ja naisen rooleja. Paras kuulemani tulkinta lieneekin, että pukeudun näin, koska haluan miellyttää miehiä. :D Kyllä minä toivon, että mies tunnistaa naisen muutenkin kuin pitkistä hiuksista, mekosta ja korkokengistä! Pukeudun sellaisiin vaatteisiin, joissa itse viihdyn, ja ne sattuvat olemaan useimmiten tyttömäisiä. (Korkeavyötäröiset, leveähelmaiset hameet ovat muuten maailman mukavimpia vaatekappaleita; voi syödä vaikka mitä ihan ilman pelkoa siitä, että vatsan kohdalta alkaisi puristaa! :D)

 Ja tähän päädyin. :)

Näihin tunnelmiin, viettäkääpä hieno keskiviikkoilta!

Translation: I'm going to my friend's birthday party tonight, and the theme is Red and white. So, these two were my outfit options - I ended up wearing the first one. :) Have a great evening!

2 kommenttia:

  1. Hauskaa kun kirjoittelit aiheesta :). Pukeudun itse hyvin samalla tavalla kuin sinä. (Lähes) aina minulla on kellohame ja hempeähkö silkkipusero/neule ja korkkarit :D Etsin omaa tyyliäni oikeastaan aika pitkään.

    Myös minulle vyötärö on tärkeä elementti ja alaosan täytyy aina olla napakka vyötäröltä, eikä vyötäröllä saa olla mitään pussittavaa :D Nämä havainnot ovat tulleet ihan täysin kokemuksen kautta. Ja olen iloisempi ja tyytyväisempi, kun vaatteet eivät ahdista.

    Jollain toisella se mukavuusasu voi olla farkut ja neule/löysä pusero (sellainen asu, minkä voi unohtaa, koska se on niin luonteva). En itsekään tiedä mistä tarve kapeaan vyötäröön, otsatukkaan ja korkokenkiin tulee, mutta näin se vaan on ja sen kanssa on elettävä ;)

    Minä olen onneksi saanut elää melko ennakkoluulovapaasti, eikä pukeutumiseni ole herättänyt kysymyksiä (ainakaan minun kuulteni) töissä tai opinnoissani ja olen suorittanut kaiken ihan normaalisti. Kukaan ei ole kysellyt älykkyyteni perään tai vihjaillut mitään poikkipuolista.

    Tulipas tekstiä, mutta oli hauska huomata, että joku "kamppailee vähän samanlaisen asian kanssa". Olenhan minäkin toki joskus miettinyt, että mitä jos minua ei oteta vakavasti, mutta todennut että p*skat, se on sitten niiden moka. Tämä täti näyttää kyllä ennakkoluulot vääriksi. Ja jos tilaisuutta siihen ei anneta, niin sitten on vaan parempi etten sitä saanut ;)

    Meri

    VastaaPoista
  2. Meri, kiitos paljon pitkästä kommentista, oli ihana lukea ajatuksiasi aiheesta! Ehkä olen törmännyt vähemmän fiksuihin tyyppeihin, kun tätä on viime aikoina tullut jossain määrin esille. Töissä kollegat ja esimiehet ovat suhtautuneet pukeutumiseeni täysin neutraalisti (meillä ei ole pukukoodia), mutta yhteistyökumppaneilta saa tätä asennetta joskus - varsinkin, kun olen nuori ihminen alalla, jolla on perinteisesti vanhempaa väkeä. Toki tästä johtuen pyrin sitten aina todistamaan ennakkoluulot vääriksi, kuten kirjoititkin. :) Nyt on alkanut muutaman kerran tulla näitä tapauksia arjessakin vastaan, ja minusta tämä on huolestuttavaa... Mutta onneksi sulla ei vastaavia kokemuksia ole, huojentavaa kuulla!

    Ja tuo on minustakin mielenkiintoista, että miten on päätynyt pukeutumaan siten kuin pukeutuu. :) Itsellä se meni niin, että minulla on sukuni naisten tapaan hyvin pitkä selkä ja todella lyhyet jalat, ja luin yläasteella jostain naistenlehdestä, että korkeavyötäröisillä vaatteilla voi "tasapainottaa" vartaloaan. Normaalisti en paljoa pukeutumissäännöistä perusta, mutta täytyy myöntää, että omalle kropalleni tämä siluetti on kaikista imartelevin. Ainakin omasta mielestäni. :) Hassua että tuollainen teini-iässä opittu asia on lopulta muodostunut omaksi tyyliksi!

    VastaaPoista