Ahdistus 2011

On koittanut taas se aika vuodesta, kun pitäisi suunnitella, mitä aineita ja kursseja ensi vuonna opiskelisi. Mulle tämä on nykyään jatkuvan ahdistuksen aihe - tiedän kyllä, mille alalle tahdon ja mitä sivuaineita sitä varten pitää ottaa, mutta opiskelu itsessään ei kiinnosta lainkaan. Kuulostaako oudolta?

Rakastan työtäni ja minulla on selkeä päämäärä, jota kohti haluan edetä, mutta opiskelu sitä varten tuntuu valtavalta haasteelta. Opiskeltavat aineet itsessään kiinnostavat paljonkin, mutta luennoilla istuminen ja tenttikirjojen lukeminen ei ollenkaan. Veikkaan tämän johtuvan siitä, että olen varsinainen päättäjien unelma: yläasteelta hyvämaineiseen lukioon, sieltä hyvillä arvosanoilla ulos ja suoraan opiskelemaan alaa, joka valittiin abikevään hössäkässä "sormi koulutuskatalogiin" -tekniikalla. (Itse ala taitaakin olla ainoa, joka ei olisi päättäjien mieleen, kulttuuriala kun ei oikein nauti suurta arvostusta budjettitasolla :D) Kanditutkielmani puristin kokoon toisena opiskeluvuonna. Olen siis opiskellut aina, ja nyt alkaa väsyttää. Onko tämä nyt se kympin tytön syndrooma?

Arvostan Suomen koululaitosta ja toimivia systeemejä. Tämä ahdistus on siis ihan omasta päästäni kotoisin. :) Viime vuosi Pariisissa kasvatti vielä osaltaan suomalaisen yliopistoni arvostusta, minimiin karsittu byrokratia ja auttavaiset virastojen henkilökunnat eivät ole maailmalla itsestäänselvyyksiä. Kuitenkin lähestyvä muutto takaisin kaupunkiin, josta en pidä, ja takaisin opiskelemaan, jota olen tehnyt 7-vuotiaasta asti, masentaa. Silti tiedän, että tämä on pakko tehdä, jotta saan sellaisen tulevaisuuden jonka tahdon - mistä siis motivaatiota?

Kirjoitin tämän avautumisen, koska halusin saada mieltä vaivaavan asian jonnekin muualle. :) Vaivaako muita opiskeluahdistus?

Translation: Having a serious motivation problem about studying, and I'm complaining about it in here.