Henkilökohtaisella tasolla olen aika häkeltynyt siitä, että kaikki on mennyt niin hyvin: kandityö on tehtynä, opinnot hyvällä mallilla, ihana oman alan työpaikka ja vaihtovuosi edessä . Vähän Sinkkuelämää-Charlottemaisesti tekisi mieli todeta, että kaikki on mennyt liiankin hyvin, että pakkohan sen romahduksen on joskus tulla.:) Toisaalta kevääni on ollut henkisesti todella rankka, eli olen tavallaan jo "maksanut" tästä onnellisuudesta.
Kaiken sen tämänkeväisen stressin keskellä olen huomannut, että jos jollain on oikeasti merkitystä, se on asenne.
Elämässä tulee väkisinkin hetkiä, jolloin kaikki tuntuu kaatuvan niskaan, ja surut pitääkin surra pois. Mutta on tärkeää osata tämän jälkeen nähdä taas myös ne pienet, kauniit asiat. On helppo lähteä niistä jokapäiväisistä pikkujutuista joista tulee onnelliseksi, oli se sitten työpaikan huomiota kerjäävä kissa, kauniiseen muodostelmaan jalkakäytävälle pudonneet omenapuun kukkien terälehdet tai kaupungin valot iltaisin.
Kauneus on oleellinen osa ihmiselämää. Kaikilla meillä on kyky havaita sellaisia asioita, jotka miellyttävät ja joita on mukava katsella tai kuunnella.Tällaiset asiat tekevät arjesta mukavaa, ja arkeahan me elämme suurimman osan ajasta.
Tällaista arkisten pikkuasioiden ihastelua on helppo nälviä naiiviksi. "Aikuisen ihmisen" kuvaan kuuluu, että ollaan kiinnostuneita tärkeistä asioista kuten rahasta ja työstä, kauneus sen sijaan on toisarvoista. Se kuuluu pikkutyttöjen, dorothyjen maailmaan, josta kasvetaan pois. Pitäisikin huomata, että vaikka emme ole enää Ihmemaassa, on kauneutta täällä Kansasissakin. Sen näkemiseen pitää vain olla oikea asenne.
Kuvat weheartit.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti