Viimeiset neljä päivää Pariisissa ovat nyt lähinnä onnellisuuden ja haikeuden värittämää sumua päässäni, mutta muistan kristallinkirkkaasti muutaman hetken: istumisen Versailles'n nurmikolla piknikillä, kuohuviinin juomisen Eiffelin juurella ja viimeisen illan käynnin Riemukaaren huipulla.
Ihana vaaleanpunainen mekko on Asoksen, esittelen sen tässä lähipäivinä päivän asun muodossa!
<3
On omituista asua taas täällä. Ihan kuin en olisi koskaan minnekään lähtenytkään. Suomen maaseudun rauha on kyllä ihanaa vaihtelua suurkaupungin jatkuvaan humuun, tuntuu että olen saanut levättyä ihan eri tavalla täällä. :) Suomea oli Pariisissa ikävä, ja täällä on ikävä Pariisia. Mikä noidankehä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti