6/30/2010

Voyage

Mekko - Mango (Istanbulista)
Hattu - Seppälä (kukat itse tehtyjä)
Laukku - äidin vanha
Kengät - Vagabond

6/29/2010

Curiouser and curiouser!


Saarinen, Gesellius, Lindgren. Suomen kolme Suurta Arkkitehtia. Kovia jätkiä, kun päätyivät rakentamaan oman "linnansa" keskelle kalliota. Puhun siis nyt tietenkin Hvitträskistä.


Rakastan kiertää pohjoismaisia taiteilijakoteja (osittain tietysti myös työni takia), ja mielestäni hienoimmat niistä sijaitsevat juuri Suomessa. Halosenniemi, Visavuori, Kalela - oi. Harmillisen harva edes tietää tällaisten paikkojen olemassaolosta.


No, Hvitträskistä sen verran, että nykyiset, yleisölle avoimet museotilat ovat nimenomaan Saarisen itse suunnittelemassa, hänen oman perheensä rakennuksessa. Eliel Saarinenhan tunnetaan mm. Helsingin rautatieaseman suunnittelijana, ja hänen poikansa Eero Saarinen puolestaan saavutti nimeä Yhdysvaltain puolella.

Saarisen kodissa näkyy 1900-luvun alun tyypillinen suomalainen kansallisromanttisuus, jossa vaikutteita on haettu mm. keskiajasta. Vai mitä sanotte näistä ruokasalin upeista kattofreskoista ja mielettömän ihanasta tulisijasta:

Itseäni ainakin ihmetytti, miten aikoinaan kolme kollegaa ovat jaksaneet toisiaan niin hyvin, että ovat suunnitelleet torppansa kaikki samaan pihapiiriin, kauas kaupungista. :) No, Lindgren, joka oli vähän vanhempi Geselliusta ja Saarista, muutti pari vuotta Hvitträskissä asuttuaan muualle perheineen, ja paikalle jäivät poikamies Lindgren sekä naimissa ollut Saarinen vaimoineen.

Saarinen oli tunnettu työnarkomaani (hän teki joskus jopa 12-tuntisiä työpäiviä ateljeessaan), joten hänen vaimollaan tuli pikkuhiljaa aika pitkäksi. Pihan toisella puolella asuneen Geselliuksen terveys oli melko heikko, eikä hän voinut työskennellä pitkiä aikoja kerrallaan, joten kappas vain, hänellä sattuikin sitten aikaa riittämään myös Saarisen vaimolle. :D Siinähän kävi sitten niin, että lempi roihahti kummallakin puolen pihaa, Saarisen tietämättä asiasta tuon taivaallista.

Ruokasalin lasimaalaus, "Kilpakosijat", esittää vasemmalla istuvaa Eliel Saarista ja oikealla nököttävää Geselliusta, sekä näiden välissä istuvaa Saarisen ensimmäistä vaimoa.

Gesellius oli kuitenkin kutsunut sisarensa (joka opiskeli Pariisissa kuvataiteita) kaksikon avuksi Hvitträskiin työskentelemään. Sisar muutti samaan taloon Geselliuksen kanssa, ja alkoi pikkuhiljaa viettää enemmän ja enemmän aikaa ateljeen puolella. Siinä sitten kaksi pihapiirin työnarkomaaniakin löysivät toisensa, ja lopputuloksena olivat Saaristen avioero sekä pian kaksoishäät Hvitträskissä. :P Aikansa suuri skandaali, josta Seiska olisi nykypäivänä repinyt juttua moneksi viikoksi. :D


Jahka toivuin tästä tarinasta, aloin ihastella paikan mieletöntä sisustusta ja puutarhaa. Lumoavia yksityiskohtia! Jos mä joskus saan suunnitella oman huvilan, niin haluan siitä kyllä samantyylisen... :)


Siirtymä näistä silmää hivelevistä näyistä toiseen samanlaiseen: mulla oli päällä "lastenkekkeriasua" :)

Siis:
Hame ja vyö - H&M
T-paita - Promod
Kengät - Vagabond
Laukku - löytynyt vaatekaapista siivouksen yhteydessä :D

Loppuun vielä havainnollistava kuva siitä, että Hvitträskissä tuntui välillä ihan kuin olisi Liisa Ihmemaassa:

Sori kilometripostaus, nauttikaa kaikki aurinkoisesta illasta! :)

6/28/2010

William Turner


Tutkin tällä viikolla töissä maalaustaiteen historiaa, ja ihastuin William Turnerin töihin. Upeita värejä!

6/27/2010

Epävarmuusmekko

Olen joskus aiemminkin kirjoittanut luottomekosta.


Se on se vaate, johon turvaudutaan, kun on aamulla se apuamitämälaitanpäällesiismullaeioomitään -tunne.


Se käy myös niihin päiviin, jolloin olo ei lähentele mitään hehkeään päinkään. Tai niihin, kun ulkona on todella epämääräinen ilma. Tai niihin, kun olo ei kestä mitään huomiota herättävää.

Siis lyhyesti: päivänpelastajamekko. Minun on ModClothilta.

Now Playing: Billie Holiday - Summertime

6/26/2010

Aphrodisiac

Kaapissani on pitkään möllöttänyt eräs kalliin merkin musta, todella mukava mekko, jonka ostin aikoinaan kymmenellä eurolla alennusmyynneistä. Jostain syystä en vain osannut koskaan käyttää sitä.

Kun sitten kävin vaatekaappiani läpi, älysin leikata mekon helmasta 15 senttiä pois. Enempää ei vaadittu - nyt se on jo yksi parhaista vaatteista joita omistan.


Mekossa on hieman kreikkalaisviboja tuon laskostuksen ansiosta, joten pistin sitä korostaakseni päähän vielä nutturan.


Mekko - Saint Tropez
Bolero - H&M
Pilkkusukkahousut - H&M
Ballerinat - DinSko
Postikorttikaulakoru - Turusta

Kauneus on...

6/25/2010

Piece of a puzzle and you're my missing part

Se on jo klisee.


Tyttö tapaa toisen tytön. He matkustavat yhdessä. Sitten he saavat idean lähteä New Yorkiin, ja kahden päivän päästä idean saamisesta lennot on jo varattu.


Tyttö kuvittelee, ettei se New York voi nyt niiiiiin ihmeellinen olla. Sehän on vaan iso kaupunki.


Takaisin tultuaan tyttö ei muusta haaveilekaan kuin New Yorkiin muuttamisesta.


Eikä se Gossip Girlin ja Sex and the Cityn katsominen ainakaan auta asiaa...


Pahuksen kaukokaipuu.

Strictly Business

Koin joskus kolmetoistakesäisenä kaikennielevän innostuspuuskan koskien bisnesvaatteita. Käppäilin yläasteen käytävillä päälläni bleiseri ja liituraitahousut, salkku kädessä. Tästä vaiheesta ohi päästyäni olen tullut tulokseen, etten enää ikinä halua pukea päälleni toimistovaatteita.

Onneksi en nuorempana osannut käyttää kynähameita, joten en ole niihin ehtinyt kyllästyä. Tajusin vähän aikaa sitten, kuinka kätevää sellainen olisi omistaa - kynähameeseenhan voi yhdistää melkein mitä vain! Ainoa ongelma oli, että vaatimukseni sen suhteen olivat todella suuret: hameen pitäisi olla korkeavyötäröinen (luonnollisesti), ei liian tiukka jotta pystyisin vielä kävelemäänkin (nimim. "Omistan jo tarpeeksi patsasteluhameita"), venyvää kangasta jotta maha mahtuisi siihen läskipäivinäkin...


Vaatimuksiin nähden olin aika yllättynyt, että Se Oikea löytyi jo ennen kuin olin edes ehtinyt kunnolla alkaa sitä etsimään. Se odotti minua Weekdayn Vintage-rekissä; täydellinen harmaan sävy, täydellinen malli... Se oli menoa! (Kassalle. Hahaha. :D)


Tällä kertaa yhdistin tiukan asialliseen hameeseen tyttömäisen Selected Femmen röyhelöpaidan, kiharat ja Bullboxerin nauhakorkkarit. Musta vyö on tullut joskus ModClothin mekon mukana, ja se antoi mukavan loppusilauksen asulle.

Nyt toivotan juhannukset kaikille ja lähden tästä saunomaan!

Now Playing: The Five Corners Quintet feat. Okou - Blue Cycles

6/23/2010

Tuhlail... eikun löydöt

Eilisessä postauksessa huijasin vähän, koska postauksen kuvat oli otettu Sinkkuelämää-leffaillan aikana Tampereelta - sen sijaan aleostokset tein seuraavana päivänä Helsingissä. :) Seuraavissa kuvissa näkyy shoppailuasuani (Miss Selfridgen playsuit on huippu, mutta ei ihan nappi vaatteiden sovittelua ajatellen...):


Nuo käsissäni olevat kassit kätkivät sisäänsä mm.:
kaksi täydellistä sävyä olevaa, vaaleanpunaista paitaa Selected Femmestä...


Ihanan, leiskuvanpunaisen röyhelöboleron Zarasta...


...Ja huippulöydön, sinisen rusettipannan Monkista!


Näiden lisäksi löysin Weekdayn vintagemallistosta jo kauan etsimäni vaaleanharmaan kynähameen, mutta siihen palaan vielä erikseen.

Hyvää yötä :)

Le petit déjeuner