Ensinnäkin, olin katsellut sitä ikiajat American Apparelin sivuilta, mutta en tuntenut omaa kokoani, joten en raaskinut sitä koskaan tilata. Pariisiin muuttaessani tajusin pian, että asuin itse asiassa ihan kyseisen ketjun liikkeen lähellä, ja kävin siellä kuolailemassa valikoimaa tasaisin väliajoin. Lopulta annoin periksi ja ostin tämän - sekä myöhemmin myös ihanan Polkagris-hameeni.
Outoa on se, että tunnen oloni hieman epävarmaksi tämä hame päälläni. Jostain syystä se tuntuu korostavan vatsaani liikaa (jep, olen tosissani). Tästä huolimatta tämä hame on kerännyt enemmän kehuja kuin mitkään muut hameeni yhteensä. Pariisissa minut jopa pysäytti eräs vanhempi herrasmies kadulla, ja totesi, että "mademoiselle, vous êtes trop belle". Hei, not bad. ;) Sama juttu tänään. Mikä siinä sitten on, että olo on niin epävarma?!
Ps. Paita on Zarasta. Ja tällä hetkellä kuuntelen Wolfmotherin Vagabond-biisiä.
Translation: Don't know why, but even though I love this American Apparel skirt of mine, I often don't feel comfortable in it. Still, it gets more compliments than all my other skirts - in Paris one old gentleman even stopped me in the middle of a street and said "mademoiselle, vous êtes trop belle". Hey, not bad. ;) So why on Earth I still feel a bit uncomfortable in it?! Ps. The shirt is from Zara, and I'm listening to Wolfmother right now.
